Miksi klinikkasi tarvitsee digitaalista terveydenhuoltoa: Mitä tiede sanoo

Siirtyminen digitaaliseen terveydenhuoltoteknologiaan alkoi jo kauan ennen COVID-19-tapahtumaa, mutta pandemia kiihdytti tätä muutosta. Pandemian aikana terveydenhuollon tarjoajien oli pakko harkita vaihtoehtoisia menetelmiä hoidon tarjoamiseksi sitä tarvitseville. Nykyään COVID-19 on väistymässä näkyvistä, ja voimme jälleen tarjota hoitoa kasvokkain. Onko digitaaliselle terveydenhuollolle vielä sijaa kliinisissä hoitoympäristöissä?

Aluksi digitaalinen muutos voi tuntua häiritsevältä; uusien työkalujen integroiminen vanhoihin rutiineihin on haastavaa. Mutta alkuvaiheen aikainvestoinneilla saat nopeasti hyödyt irti. Digitaalinen terveydenhuolto voi parantaa palvelujen saatavuutta ja tavoitettavuutta, parantaa potilastuloksia ja samalla säästää aikaa ja kustannuksia.

Maailman terveysjärjestön WHO:n digitaalista terveyttä koskevan maailmanlaajuisen strategian 2020-2025 raportin mukaan "nopeuttamalla asianmukaisten, helppokäyttöisten, kohtuuhintaisten, skaalautuvien ja kestävien henkilökeskeisten digitaalisten terveysratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa" terveyttä voitaisiin parantaa "kaikkien ja kaikkialla".

Hyötyjä tukevat myös tieteelliset tutkimukset. Katsotaanpa siis todistusaineistoa.

‍

Mitä on digitaalinen terveys?

Varmista ensin, että puhumme samoista asioista. WHO:n mukaan digitaalinen terveys voidaan määritellä "digitaalisen teknologian kehittämiseen ja käyttöön terveyden parantamiseksi liittyväksi tietämyksen ja käytännön alaksi". Toisin sanoen fysioterapiakäytännön yhteydessä digitaalinen terveys on esimerkiksi EMR-järjestelmien, sähköisten aikataulutus- ja triagetyökalujen, puettavien laitteiden, sähköisten resurssien ja seurannan käyttöä, etälääketiedettä, mukaan lukien videopuhelut, liikunta- ja koulutusmääräyksiä, joissa käytetään esimerkiksi verkko-ohjelmia ja mobiilisovelluksia liikunta- ja koulutustarjontaa varten sekä (a)synkronista viestinvälitystä ja niin edelleen.

‍

Digitaalisen terveydenhuollon hyödyt yleisessä terveydenhuollossa

1. Se on ihmiskeskeinen

Digitaalinen terveydenhuolto säästää todistetusti sekä rahaa että aikaa. Tämä voi johtua kuljetuskustannusten vähenemisestä, terveydenhuollon tarpeettomien resurssien käytön vähenemisestä tai paremmasta ajankäytöstä. Ratkaisevaa on, että digitaalinen terveydenhuolto voi parantaa potilaan ja lääkärin välistä viestintää ja tiedonvaihtoa sekä ammattilaisten välistä viestintää ja tiedonvaihtoa. Digitaalinen terveydenhuolto voi myös tukea yhteistä päätöksentekoa ja edistää potilas-/henkilökeskeisyyttä.

Esimerkiksi Hinmanin ym. (2017) fysioterapiaympäristöissä tekemässä australialaisessa laadullisessa tutkimuksessa todettiin, että terapiasuhteen voimatasapaino voi muuttua terapeuttipainotteisesta potilaskeskeiseksi, kun kuntoutusinterventio (mukaan lukien liikunta ja koulutus) toteutetaan videokonferenssin avulla. Potilaat - joilla oli polven nivelrikkoon (OA) liittyvää jatkuvaa kipua - arvostivat jakamatonta huomiota ja kuntoutusprosessin aikana kehittyneitä tukevia ystävällisiä suhteita. On oletettu, että osallistuminen kotiympäristössä rentouttaa potilaita. Tämä tarkoittaa, että kuntoutuksesta voi tulla voimaannuttava, luottamusta lisäävä kokemus.

"Digitaaliset terveysinterventiot voivat lisätä tyytyväisyyttä, mutta myös vähentää potilaiden ja heidän hoitajiensa taakkaa ja ahdistusta."

‍

2. Se on helppokäyttöinen, hyväksytty ja tehokas

Potilaat ovat raportoineet, että digitaaliset terveydenhuoltopalvelut ovat erittäin hyväksyttyjä. Digitaaliset terveysvälineet voivat myös edistää parempaa ja laadukkaampaa hoitoa, joka on nykyisten ohjeiden mukaista. Digitaalinen terveydenhuolto voi myös hyödyttää potilaita lyhentämällä odotusaikoja ja tarjoamalla helpompaa, kohdennetumpaa ja helpommin saatavilla olevaa hoitoa. Tämänhetkinen näyttö viittaa siihen, että fysioterapiaolosuhteissa videoneuvottelut fysioterapian toteuttamismenetelmänä voivat parantaa hoitoon pääsyä, olla joustavampia ja ajallisesti tehokkaampia potilaille ja parantaa elämänlaatua.

COVID-19-pandemia on opettanut meille, että terveydenhuollon ammattihenkilöt kanssa käytäviä henkilökohtaisia keskusteluja voidaan tukea - tai joissakin tapauksissa korvata - digitaalisilla terveydenhuoltotoimilla ilman, että turvallisuus tai laatu kärsii. Esimerkiksi liikunta on ensimmäinen hoitovaihtoehto monille fysioterapeuteille ja terveydenhuollon ammattilaisille ammattihenkilöt (HCP), joita he näkevät päivittäin. Hiljattain tehdyssä järjestelmällisessä katsauksessa todettiin, että videoneuvottelun välityksellä toteutetut liikuntainterventiot parantavat tehokkaasti liikuntakykyä ja elämänlaatua.

Polven OA-potilaiden kanssa työskentelevät fysioterapeutit ovat myös kertoneet, että etäkuntoutuksen avulla he voivat keskittyä enemmän potilaan omahoidon helpottamiseen kuin perinteisten henkilökohtaisten tapaamisten aikana. Heidän mielestään aikaa ei tarvitse käyttää käytännön hoitoihin, joita ei edes pidetä ensisijaisena hoitomuotona polven OA:n hoidossa. Lisäksi etäkuntoutus tarjosi fysioterapeuteille fyysisesti vähemmän vaativan mutta tehokkaan vaihtoehdon.

Eräässä de Vriesin ja kollegoiden (2017) hollantilaistutkimuksessa verrattiin online-sovellusten tukeman fysioterapian (blended care) tehokkuutta perinteiseen kasvokkaiseen fysioterapiaan aikuisilla, joilla oli polven tai lonkan OA. Tutkimuksessa raportoitiin, että digitaalista komponenttia sisältävässä interventioryhmässä oli vähemmän kasvokkain tapahtuvia tapaamisia ja vähemmän passiivisia käsin tehtäviä hoitoja. Lisäksi todettiin, että molemmat interventiot olivat tehokkaita, vaikka kasvokkain ja käsin tehtäviä hoitoja oli vähemmän. Molemmat ryhmät paranivat, eikä ryhmien välillä ollut merkittäviä eroja fyysisessä toimintakyvyssä ja fyysisen aktiivisuuden tasossa seurannassa. Tämä osoittaa, että fysioterapia voidaan ainakin osittain korvata digitaalisia välineitä hyödyntävillä etäinterventioilla.

Lisäksi Jönssönin ja muiden (2022) ruotsalaistutkimus osoitti, että polven tai lonkan OA:ta sairastavat henkilöt voivat hyötyä mobiilisovelluksen kautta tarjotusta liikunta- ja koulutusinterventiosta samassa määrin kuin kasvokkain tapahtuvasta interventiosta, johon kuuluu kaksi kertaa viikossa tapahtuvaa ohjattua liikuntaharjoittelua. Tähän tutkimukseen osallistui myös vanhempia aikuisia, mikä osoittaa, että digitaalisen terveydenhuollon tarjoama joustavuus ei ole vain nuoremman väestön käytettävissä.

"Nuoret potilaat haluavat hyödyntää digitaalisia välineitä ja käyttää mobiilia terveysvalistukseen, mutta myös saadakseen tukea terveydenhuollon ammattilaisilta terveydenhuoltotoimenpiteiden aikana."

Digitaaliset terveydenhuollon toimenpiteet voivat olla yhtä tehokkaita kuin perinteinen hoito, ja joskus jopa hieman tehokkaampia, kun tarkastellaan hoitotuloksia. Hoitoon sitoutumista on usein pidetty yhtenä keskeisistä tekijöistä näiden hyvien tulosten saavuttamisessa, ja hoitoon sitoutumisen on raportoitu parantuvan digitaalisten terveydenhuollon toimenpiteiden avulla.

Esimerkiksi aikuisilla, joilla on MSK-sairauksia, kaksisuuntaista viestintää sisältävien mobiilisovellusten käytön osana fysioterapiaa on osoitettu parantavan potilaiden luottamusta ja lisäävän harjoitushoitoon sitoutumista.

Hollantilaisessa tutkimuksessa, jossa tutkittiin online-sovelluksella tuetun fysioterapian ("yhdistelmähoito") tehokkuutta verrattuna perinteiseen fysioterapiaan kasvokkain polvi- tai lonkka-OA:ta sairastavilla aikuisilla, raportoitiin, että digitaalisen komponentin noudattaminen oli suurta. Yli 80 prosenttia osallistujista noudatti digitaalista komponenttia.

‍

3. Ympäristötekijät

On myös näyttöä siitä, että digitaaliset terveydenhuoltotoimet voivat olla terveydenhuoltoalan vihreämpi strategia.

Toisessa ruotsalaisessa tutkimuksessa, jonka tekivät Holmer ja kollegat (2014), käytettiin etäkonferensseja, jotta potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten matkoja voitaisiin vähentää. Kasvokkaisten tapaamisten korvaaminen etälääketieteellä vähensi hiilidioksidipäästöjä jopa 40-70 kertaa.

‍

Yhteenvetona

Jos otat käyttöön asianmukaiset digitaaliset terveysratkaisut kliinisessä käytännössänne, klinikkanne voi:

• Asiakkaiden tyytyväisyyden lisääminen
• Tarjota joustavia, käteviä ja helposti saatavilla olevia palveluja, jotka ovat yhtä tehokkaita kuin perinteiset interventiot.
• Tietojen käyttö hoidon laadun parantamiseksi
• Olla kustannus- ja aikatehokkaampi
• Olla ympäristöystävällisempi

‍

Tiesitkö sinä?

‍Potilaidenilmoittamien tulosten ja tulosmittareiden (PROM) käyttökliinisessä käytännössä voi parantaa hoidon laatua parantamalla hoitajien ja potilaiden välistä viestintää ja potilastyytyväisyyttä, auttamalla hoitovasteen tehokkuuden seurannassa ja jopa auttamalla tunnistamaan aiemmin tunnistamattomia ongelmia.

Paperipohjaisten PROM-mittareiden käyttö voi kuitenkin olla epäkäytännöllistä kliinisessä käytännössä. Digitaalinen terveydenhuolto vähentää PROM-mittareiden käytön esteitä kliinisessä käytännössä mahdollistamalla tehokkaamman ja oikea-aikaisemman tiedonkeruun, analysoinnin ja helpomman seurannan.

Esimerkiksi sähköisten PROM-mittareiden käytön on raportoitu johtavan parempiin tuloksiin, kuten elämänlaatuun, oireiden tunnistamiseen ja hoitoon syöpäpotilaiden keskuudessa. Nuorten kipupotilaiden keskuudessa kivun seuranta mobiilisovelluksen avulla johti parempaan sitoutumiseen ja tarkkuuteen.

‍

Jos haluat kokeilla Physitrack sivustoa digitaalisena terveysratkaisuna, se on helpompaa kuin koskaan! Aloita 30 päivän maksuton kokeilujakso jo tänään ja katso, mistä on kyse.

‍

Viitteet:

1. Aapro M, et al. Digital health for optimal supportive care in oncology: benefits, limits, and future perspectives (Digitaalinen terveydenhuolto optimaalisen tukihoidon edistämiseksi onkologiassa: hyödyt, rajoitukset ja tulevaisuuden näkymät). Support Care Cancer. 2020 Oct;28(10):4589-4612. doi: 10.1007/s00520-020-05539-1.
2. APA Fysioterapian tutkimussäätiö. Väliraportti: Telehealth by physiotherapists in Australia during the COVID-19 pandemic - Interim report October 2020. 2020 Saatavilla osoitteessa: https://australian.physio/sites/default/files/RESEARCH%26PUBLICATIONS/PRF/APA_PRF_Telehealth-interim-report.pdf
3. Bennell KL, et al. Does a Web-Based Exercise Programming System Improve Home Exercise Adherence for People With Musculoskeletal Conditions?: A Randomized Controlled Trial. Am J Phys Med Rehabil. 2019 Oct;98(10):850-858. doi: 10.1097/PHM.0000000000001204.
4. Brown RC, et al. Effectiveness of exercise via telehealth for chronic disease: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi videokonferenssin välityksellä toteutetuista liikuntainterventioista. BJSM 2022;bjsports-2021-105118. doi:10.1136/bjsports-2021-105118
5. Bucki FM, et al. Scoping Review of Telehealth for Musculoskeletal Disorders: Sovellukset COVID-19-pandemiaa varten. J Manipulative Physiol Ther. 2021;44(7):558-565. doi:10.1016/j.jmpt.2021.12.003
6. de Vries HJ, et al. Determinants of Adherence to the Online Component of a Blended Intervention for Patients with Hip and/or Knee Osteoarthritis: A Mixed Methods Study Embedded in the e-Exercise Trial. Telemed J E Health. 2017;23(12):1002-1010. doi:10.1089/tmj.2016.0264
7. Eze ND, et al. Telemedicine in the OECD: Telemediatekniikka: kliinistä ja kustannustehokkuutta, potilaskokemuksia ja täytäntöönpanoa koskeva katsaus. PLoS One. 2020;15(8):e0237585. doi:10.1371/journal.pone.0237585
8. Hewitt S, et al. The Effectiveness of Digital Health Interventions in the Management of Musculoskeletal Conditions: Systematic Literature Review. J Med Internet Res. 2020 Jun 5;22(6):e15617. doi: 10.2196/15617.
9. Hinman RS, et al. Sounds a Bit Crazy, But It Was Almost More Personal:" A Qualitative Study of Patient and Clinician Experiences of Physical Therapist-Prescribed Exercise For Knee Osteoarthritis Via Skype. Arthritis Care & Research 2017; 69(12): 1834-1844. doi: 10.1002/acr.23218.
10. Holmner A, et al. Carbon footprint of telemedicine solutions--unexplored opportunity for reducing carbon emissions in the health sector. PLoS One. 2014 Sep 4;9(9):e105040. doi: 10.1371/journal.pone.0105040.
11. Hylén M, et al. Access to health care perceived by parents caring careing for their child at home supported by eHealth-a directed approach introducing aperture. BMC Health Serv Res . 2022;22(1):1008. . doi:10.1186/s12913-022-08398-0
12. Jiang X, et al. The Cost-Effectiveness of Digital Health Interventions on the Management of Cardiovascular Diseases: Systematic Review. J Med Internet Res. 2019;21(6):e13166. doi:10.2196/13166.
13. Jönsson T, et al. Comparison of Face-to-Face vs. Digital Delivery of an Osteoarthritis Treatment Program for Hip or Knee Osteoarthritis. JAMA Netw Open. 2022;5(11):e2240126. doi:10.1001/jamanetworkopen.2022.40126
14. Kloek CJJ, et al. Effectiveness of a Blended Physical Therapist Intervention in People With Hip Osteoarthritis, Knee Osteoarthritis, or Both: A Cluster-Randomized Controlled Trial. Phys Ther . 2018;98(7):560-570. doi:10.1093/ptj/pzy045.
15. Lear SA, et al. Improving access to cardiac rehabilitation using the internet: a randomized trial. Stud Health Technol Inform. 2015;209:58-66.
16. Palermo TM, et al. A randomized trial of electronic versus paper pain diaries in children: impact on compliance, accuracy, and acceptability. Pain. 2004 Feb;107(3):213-219. doi: 10.1016/j.pain.2003.10.005.
17. Rich E, Lewis S, et al. Digital health generation? Nuorten "terveellisten elämäntapojen" teknologioiden käyttö. Hankeraportti. 2020.
18. Shah AC, et al. Telemedicine in Pediatrics: Systematic Review of Randomized Controlled Trials. JMIR Pediatr Parent. 2021;4(1):e22696. doi:10.2196/22696
19. Shaygan M, at al. The effect of a smartphone-based pain management application on pain intensity and quality of life in adolescents with chronic pain. Sci Rep. 2021 Mar 23;11(1):6588. doi: 10.1038/s41598-021-86156-8.
20. Slater H, et al. Young people's experiences of persistent musculoskeletal pain, needs, gaps and perceptions about the role of digital technologies to support their co-care: a qualitative study. BMJ Open. 2016 Dec 9;6(12):e014007. doi: 10.1136/bmjopen-2016-014007.
21. Suso-Martí L, et al. Effectiveness of Telerehabilitation in Physical Therapist Practice: An Umbrella and Mapping Review With Meta-Meta-Analysis. Phys Ther. 2021;101(5):pzab075. doi:10.1093/ptj/pzab075
22. Valentijn PP, et al. Digital Health Interventions for Musculoskeletal Pain Conditions: Systematic Review and Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. J Med Internet Res. 2022 Sep 6;24(9):e37869. doi: 10.2196/37869.
23. Weise H, et al. The Effect of an App-Based Home Exercise Program on Self-reported Pain Intensity in Unspecific and Degenerative Back Pain: Pragmatic Open-label Randomized Controlled Trial. J Med Internet Res. 2022 Oct 28;24(10):e41899. doi: 10.2196/41899.
24. Wongvibulsin S, et al. Digital Health Interventions for Cardiac Rehabilitation: Systematic Literature Review. J Med Internet Res. 2021;23(2):e18773. doi:10.2196/187.